Kuuran kukkia

    Maanantaina havahduin siihen, miten pitkällä syksy jo on, kun auton ikkunat oli aamulla ensimmäistä kertaa jäässä! Toisaalta, nyt ollaan jo hyvästi lokakuun puolella, mutta jotenkin sitä ei

ole vielä edes ole kerinnyt tajuamaan että kesä on ohi, vastahan se alkoi!

Viime kirjoituskerrasta on taas hurahtanut useampi kuukausi, ja siinä ajassa onkin kerennyt tapahtua vaikka mitä! Olin kuukauden Arizonassa kesän lopussa ja reissu meni kaikin puolin hyvin, mitä nyt yhtä sairaalareissua lukuunottamatta, tosin minä en ollut potilaana. Suomeen tultua oli viikko aikaa ennen koulun alkua, ja se viikko menikin muuttaessa ja uutta kotia järjestellessä :)
   Elokuun puolivälissä tämä koulu sitten alkoi, eka viikko meni leikkiessä mutta sitten se arki alkoikin rytinällä. Nyt on jo ensimmäinen tentti takana (tosin se kyllä meni uusintaan..) ja ensimmäiset kurssit alkaa olla loppusuoralla. Kyllä silti tuntuu että syysloma ei tule yhtään liian aikaisin. Sen voimalla jaksaa vielä tämän ja seuraavan viikon että sitten voi lomalla edes vähän huokaista helpotuksesta. Tosin pahasti näyttää siltä, että osa kouluhommista jää väistämättä syyslomalle.
   Tuntuu, että aika juoksee niin nopeasti että minä en pysy perässä. Jouluunkaan ei ole enää kuin pari kuukautta, minkä huomasi kauppoihin ilmestyneistä joulukoristeista ja torttutaikinasta. Eihän niitä glögipurkkeja ja torttuhilloja voinut ohittaa, ja niin me sitten siskon kanssa leivottiin torttuja ja vietettiin pikkujouluja. Viimeviikonloppuna me eksyttiin Ruotsin puolelle ja käytiin Ikealla ostoksilla, ihan kuin ei muuten jo kaikki kaapit olisi täynnä!
   Vaikka kesän loppuminen ja lintujen lähtö on aina jotenkin haikeaa, olen silti kiitollinen siitä että tämä syksy on ollut melko lämmin ja aurinkoinen, eikä ainakaan toistaiseksi täällä ole näkynyt lunta.Syksyssä on myös omat hyvät puolensa, on ihana tunnelmoida illalla kynttilän valossa, tai pukea villapaita päälle ja taistella hiipivää kylmyyttä vastaan. Ehkä tästäkin talvesta selvitään, vuodenaikojen vaihtelussa on kuitenkin oma viehätyksensä.

"Rampana seison rannalla, katselen meren kuohuja,
syksy on tullut ja muuttosää, lintuparvea yhdistää.
Yhteinen matka merten taa, kohti suvea kukkivaa.
Minäkin parvessa lintujen, lauloin kesäni lyhyen,
minäkin yhteisin sydämin, metsää ja taivasta rakastin,
toivossa että kerran saan, vaihtaa lauluni parempaan.
Niin nyt keskellä muuttosään, nousen matkalle lähtemään,
 vaikka on rampa siipi ja suu, sydän lähdöstä riemastuu."

          -Niilo Rauhala-