Blogikirjoittaminen on alkuinnostuksen jälkeen jäänyt kiireen ja laiskuuden takia. Nyt ajattelin pitkästä aikaa ryhdistäytyä ja koittaa saada edes jonkinlaisen postauksen aikaan. 1,5 viikkoa sitten rantauduin takaisin Suomeen, ja tähän ajan jaksoon onkin kertynyt hurjasti tapahtumia, mm yhdet häät ja ristiäiset, auton katsastus ja uusi työpaikka!
Aloitin viikko sitten maanantaina uuden työni päiväkodissa, pääasiassa toimin apuopettajana eskarilaisten ryhmässä, mutta tarpeen mukaan autan myös muissa ryhmissä, pienimmät taitaa olla alle vuoden ikäisiä! Eka päivä oli melko rankka kun jetlag ja häähumu oli valvottanut koko viikonlopun, mutta onneksi pääsin lasten kanssa päiväunille ja loppupäivän onnistuin pysymään suurinpiirtein hereillä :D
Ensimmäinen työviikko kului melko nopeasti, mutta kyllä silti perjantaina nautin täysin siemauksin siitä että oli viikonloppu! Viikon aikana nimet ja kasvot alkoi pikkuhiljaa käydä tutuiksi ja ainakin yhden viikon perusteella täytyy todeta että rakastan tuota työpaikkaa. Aikaisemmin jännitin että mitähän tekemistä keksin tälle syksylle ja ensikeväälle, mutta kuten sanotaan: asioilla on tapana järjestyä, ja yhtäkkiä sain työsopimuksen toukokuun loppuun asti!
Nautin hämäristä syysilloista, kun voi tunnelmoida kynttilän valossa. Ja miten ihanaa onkaan, kun voi suoraan puusta syödä tuoreita omenoita, tai laittaa ruokaa äidin kasvimaan perunoista, porkkanoista, kurpitsasta ja sipuleista sekä pilkkoa sekaan metsästä kerättyjä sieniä.
Vaikka ruskanväreissä onkin oma kauneutensa, silti ikävöin Arizonan aurinkoa, kaktuksia, kuumuutta ja ihmisiä, ja sinne se oma rakas myöskin jäi odottamaan.
Mielessä soi Tove Janssonin syyslaulun sanat:
"Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa. Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa syksyiltani yksinäisyyteen.
Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan, mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan, miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu, pois kesän kukkaset syksy vie.."
Mulla on soinu tuo sama laulu päässä koko viime viikon!
VastaaPoistaIhana! ♡ Tuuppa tänne käymään nii voin sua lohduttaa :D sitte voitais syyä päärynäsuklaata ja tehä pirtelöö ja laittaa kynttilöitä palamaan ja musiikkia kuulumaan kääriytyä viltteihin ja jutella mukavia (:
VastaaPoista