Kuvittele jos niin kävisi

Olipa kerran, ihana päivä vesipuistossa, sen jälkeen päivällinen Mexicolaisessa ravintolassa ja mangosmoothieta kahvilassa. Olipa sen jälkeen auto, joka ei halunnut käynnistyä, mutta joka puolen tunnin suostuttelun jälkeen lähti käyntiin. Oli myös hieno auringonlasku, tiedättekö, miten hieno on auringonlasku aavikolla, kun taivas kaktuksien takana alkaa punertamaan ja auringon säteet painuu vähitellen kaktusten taakse, kadoten jonnekkin kauas autiomaahan.
 Sen jälkeen kolme hurjapäätä lähti pyöräilemään, vaikka oli ihan pilkkopimeää mutta silti lämpötila ainakin 35*C astetta. Ensin yhteen suuntaan ylämäkeä, sitten samaa tietä alaspäin, yhteensä reilu 15 mailia eli noin 25 kilometriä. Eräs pieni suomalaistyttö melkein törmäsi kojoottiin pyörällä hurjastellessaan, mutta onneksi tämä viaton luontokappale kerkesi juuri ja juuri alta pois. Takaisin autolle tullessa oli kiitollinen olo, miten mukavaa voikaan olla elämä, ja miten taas oli yksi niin hyvä päivä takana. Mutta vaikka kello alkoi lähestyä puoltayötä, ei se suinkaan tarkoittanut että päivän tapahtumat siihen päättyisi.
 Kaksi on autossa matkustajaa. Tai oikeastaan yksi, koska toinen on kuski. Yhtäkkiä takana poliisiauto laittaa valot päälle, ja käskee siirtymään tiensivuun. Ajattelet, että ei se mitään, nopeus oli rajoitusten mukainen, joten todennäköisesti pian päästään jatkamaan matkaa. Poliisi alkaa kuulustella, kyselee onko kuski ollut koskaan pidätettynä, ja kuulet ystäväsi olleen pidätettynä syystä jota et ikinä toivoisi kenellekään lähipiirissä olevalle. Kuski astuu autosta ulos, siirtyy poliisiauton penkille ja paikalle tulee lisää poliiseja. Poliisit alkaa kuulustella kyytiläistä, ihmettelevät, mitä suomalainen tekee Arizonassa.
 Poliisi toisensa jälkeen tulee paikalle, kysyy samat kysymykset uudelleen ja uudelleen, lopulta toteaa että valitettavasti joudut etsimään jonkun toisen kyydin kotiin, onko ketään kelle voit soittaa tai omistatko luottokorttia niin että pääset taksilla kotiin? Soittaminen on aika vaikeaa jos on hukannut oman puhelimensa ja kaikki numerot, eikä ole vielä tilalle saanut uutta puhelinta. Mutta kelle voit soittaa yöllä, kun kello on jo 00.20. Onneksi mieleen muistuu kolmas pyöräilijä, ja etsintöjen jälkeen löytyy kuskin puhelin autosta penkin alta, ja pelastava enkeli vastaa unisena puhelimeensa ja lupaa tulla hakemaan tyttöraukan.
  Poliisi antaa kyydin huoltoasemalle, joka on ainut paikka mikä on siihen aikaan auki. Huoltoaseman pihassa kyyneleet alkaa valumaan pitkin poskia, ja ohikulkevat ihmiset tulevat tarjoamaan apua. Osa tarjoaa kyytiä, osa rahaa, osa kysyy tarvinko syömistä tai juomista. Lopulta odotettu kyyti saapuu paikalle ja helpotus valtaa mielen. Nukkumaan mennessä päässä pyörii valtavasti ajatuksia, mutta päällimmäisenä mieleen nousee ajatus, että selvisin sittenkin, taas minusta pidettiin huolta ja varjelus kulki mukana, vaikka niin paljon itsekin olen virheitä tehnyt.