I've been thinking of you

We need each others

we need the open arms

parent's experience

and the child's gaze.

We face disappointments,

joys and surprises

together side by side.

We sung that song with Finnish lyrics last summer at our wedding. How little we knew about the future! This past year has probably been one of the most hardest years in my life. Since May we had to wait the decision of the residence permit, what got denied at the first trial, but luckily we finally got the positive decision. This past year has been full of expectations, dreams, disappointments, happines and longing. Actually it has been everything that has said in that song. 

If somebody had told me earlier, that the most of our first marriage year we would stay in constant uncertainty of future, while the ocean and thousands of kilometres are separating us and while this new life is growing inside of me, would I have been brave enough for facing all of this? Maybe I might have considered it another time, but I wouldn't chance my part in this life with any price.

The airports have became to an important part of our lives. All the emotions can fit in there. There are joy of leaving, and the sorrow of separating. Every time the joy and sorrow are strongly there with us, because it means that one of has have to leave his own country. 

I keep constantly hearing this question, how have you managed all these changes? In every moment there is strong faith in the future, and love what gives the power for every moment. And even though there are moments when everything feels falling apart, things could always be even worse. After all almost everything is about your own attitude, and about the decisions; if I decide to give up, or if I would just be happy with everything I have right now. 

At the end I want to thank all of you, who have been supporting us, remembered us with your words, thoughts and prayers. Everytime I get this warm feeling in my heart, when I hear somebody saying "I've been thinking of you". Less than in a week the airplane will land again on Finnish soil. This time it has permit to stay, even for the whole year, as the card what came from the immigration center says.

p.s. Forgive me my grammatical mistakes, this is the first blog text I've ever written in English.

Olen muistanut sinua

Toistamme tarvitsemme,

syliä avointa.

Vanhemman kokemusta

ja lapsen katsetta. 

Kohtaamme pettymykset,

ilot ja yllätykset

toistemme rinnalla. 

Tätä lauloimme meidän häissä viime kesänä. Miten vähän tiesimmekään tulevasta! Ja onneksi emme tienneet. Kulunut vuosi on ollut varmaan tähän astisen elämäni rankin vuosi. Toukokuusta asti saimme odottaa päätöstä oleskeluluvasta, joka ensimmäisen käsittelyn jälkeen hylättiin, mutta onneksi toisella kerralla saimme lopultakin myönteisen vastauksen. 

Kulunut vuosi on ollut täynnä odotusta, unelmia, pettymyksiä, onnea ja ikävää. Oikeastaan kaiken voi tiivistää nuihin laulun sanoihin. 

Jos joku olisi kertonut minulle etukäteen, että suurimman osan ensimmäisestä avioliittovuodestamme vietämme jatkuvassa epävarmuudessa tulevasta, valtameren ja satojen tuhansien kilometrien erottaessa meitä sekä uuden perheenjäsenen kasvaessa sisälläni, olisinko uskaltanut ryhtyä tähän kaikkeen? Ehkä olisin harkinnut toisen kerran, mutta osaani en silti vaihtaisi mistään hinnasta. 

Meille lentokentistä on tullut merkittävä osa elämäämme, ja sinne mahtuu koko tunteiden kirjo. Sinne mahtuu lähtemisen riemua, sekä eron tuskaa. Jokaisella kerralla ilo ja suru ovat vahvasti mukana, koska aina jompi kumpi joutuu jättämään taakseen kotimaan. 

Kuulen jatkuvasti kysymyksiä, miten olet jaksanut kaiken tämän muutoksen? Jokaisessa hetkessä kantaa vahva luottamus tulevaan, sekä rakkaus joka antaa voimaa joka hetkeen. Ja vaikka välillä kaikki tuntuu kaaokselta, asiat voisi olla paljon huonomminkin. Kaikkihan on loppupeleissä pitkälti omasta asenteesta kiinni, ja siitä, että päätänkö luovuttaa, vai olenko onnellinen siitä mitä minulla on juuri nyt. 

Lopuksi haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette kulkeneet rinnallamme, muistaneet meitä sanoin, ajatuksin ja rukouksin. Joka kerta mieltäni lämmittää, kun kuulen jonkun sanovan "olen muistanut sinua". Enää alle viikko, kun lentokone jälleen laskeutuu Suomen puolelle. Tällä kertaa sillä on lupa jäädä, vaikka koko vuodeksi, kuten maahanmuuttoviraston myöntämässä kortissa lukee.