Tämän tiedon kuultuamme päädyimme siihen, että Calebín olisi parempi lähtä töihin Yhdysvaltoihin takaisin, kunnes lupa-asiat selviävät. Minulla alkoi opiskelut tällä viikolla, eikä 500 euron opintotuella elätä 2 ihmistä kun omalla kohdallakin se tekee tiukkaa. Tosin olen kiitollinen siitä, että Suomessa ylipäänsä kyseisiä tukia myönnetään. Keväällä luulin, että tämä etäsuhteessa eläminen olisi lopultakin ohi, mutta toisin kävi. Onneksi kaikki on kuitenkin vain väliaikaista.
Tiistai aamuna jätin haikeat hyvästit rakkaalleni, kun sinne se taas lähti kohti villiä länttä ja kaktusten maailmaa. Se toinen osapuoli onneksi oli hyvin onnellinen edessä olevasta matkasta. Täällä sään vaihtuessa vähitellen harmaaksi ja sateiseksi, siellä aurinko lämmittää edelleen ilman lähes 40 asteiseksi. Siellä on myös oma perhe ja kaverit, joiden kanssa kommunikointi sujuu mutkatta kun kaikilta löytyy yhteinen kieli. Sitä paitsi 4 kuukautta on nuorelle miehelle todella pitkä aika olla tekemättä töitä oudossa kulttuurissa sekä uuden kielen parissa. Varsinkin kun tiedostaa sen, että koko tuon ajan olisi voinut olla töissä, jos niille muutamalle lappuselle saataisiin se hyväksyntä.
Nyt ei siis auta kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja nauttia niistä aurinkoisista hetkistä mitä vielä silloin tällöin on tarjolla. Ja loppujen lopuksi 8 viikkoa on aika lyhyt aika, ensimmäinen viikkohan on kohta ohi! Sitä vain toivon, että siihen lokakuun loppuun mennessä ne lupa-asiat olisi vihdoin selvät, ja että normaali elämä täällä Suomessa pääsisi vihdoin alkamaan.
