Ääntä kohti katsoessani näin kaksi upeaa valkopukuista kevään tuojaa; joutsenia! Minusta tuntuu, että kesä loppuu joutsenten lähtöön, ja kevät alkaa siitä kun ensimmäiset joutsenet näkyy. Perjantaina kävin linnanraunioilla lenkillä, ja siellä joutsenia oli kokonainen parvi, 17 niitä taisi olla yhteensä sillä hetkellä. Vihdoinkin voin huokaista helpotuksesta ja todeta että taas siitä talvesta vaan selvittiin, vaikka välillä tuntui että eikö tämä pimeys ikinä lopu.
Viikonloppuna näin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle muurahaisia, itikan, kärpäsen ja koppakuoriaisen. Vielä ne jaksoi ilahduttaa, mutta muutaman kuukauden päästä ne on taas yhtä raivostuttavia kuin ne kesällä yleensäkin on. Vihdoinkin uskaltauduin kuoriutumaan toppatakistani, ja lämpömittarin näyttäessä +25*C sukatkin saivat lähtä ja paljaat varpaat pääsivät tekemään tuttavuutta vasta sulaneen asfaltin kanssa, ja minä nautin täysin siemauksin siitä valosta ja lämmöstä! Jopa opiskelumotivaatiota alkoi kummasti löytymään kun raahasin tuolin suoraan auringonpaisteeseen, ja loppupäivästä olin erittäin ylpeä aikaansaannoksestani, toivottavasti se ei jää siihen yhteen ainoaan kertaan :D
Välillä tuntuu, että voi, kun voisin pysähtyä ajassa juuri tähän, tai palata takaisin menneisyyteen ihaniin hetkiin. Onneksi jokaisessa päivässä on aina jotain uutta ja ihanaa, pienetkin asiat voi pelastaa koko päivän. Tänään aamulla tuntui että ei millään olisi jaksanut herätä, kun edellisenä iltana ei uni tahtonut tulla ja yö jäi liian lyhyeksi. Istuin työpaikalla unisena kun eräs pieni tyttö kiipesi syliin, otti kaulasta kiinni, antoi pusun poskelle ja sanoi "lakas liikka". Kaksi pientä sanaa, mutta niin vilpittömästi lausuttuja ja huonotuulisuuteni oli tiessään. Päivän mittaan nuo sanat ovat palanneet mieleeni ja joka kerta se nostaa hymyn huulille. ☺️😍
 |
Tänään jätän taakseni talven
Nostan katseeni kohti kesää
Avaan talven aikana rypistyneet siipeni
Ja annan sydämeni lentää
Kohti suuria unelmia
-R.K-
|
