Valinnan paikalla

   Elämä on täynnä valintoja.
Joskus vaan tuntuu, että niitä valinnan mahdollisuuksia on niin paljon, että niistä muotoutuu hämähäkin seitti tai viidakko, joka on täynnä eksyttäviä polkuja ja vaanivia petoja. Jotkut valinnat tuntuvat repivän minua kahteen tai useampaankin suuntaan. Järki sanoo toista ja sydän toista, ja sisällä velloo ristiriitojen aallokko, kun taas samalla epätietoisuus tuntuu puristavan ulkopuolelta kasaan. Miten yksi asia voikin samalla aikaa tuntua niin oikealta mutta myös väärältä?
   Tällä hetkellä eniten mietityttää kouluvalinta ja tuleva ammatti. Olen jo monta kertaa miettinyt kaiken valmiiksi, mutta viimehetkellä ne pienet ilkeät saapuvat esille jostain mielen pohjalta ja sotkevat kaikki hyvät suunnitelmani. Jos teen näin ja sen jälkeen niin, mitä sen jälkeen tapahtuu? Toivoisin että joku tulisi ja kertoisi, mitä minun täytyy tehdä seuraavaksi, mikä on seuraava siirto elämäni pelilaudalla ja mitä elämässäni tulee tapahtumaan. Tai että näkisin edes pienen vilauksen tulevaisuuteeni. Mutta todennäköisesti tekisin kuitenkin kaiken eritavalla, omalla tyylilläni.
   Onneksi kuitenkin niin monet muutkin on samassa tilanteessa, miettimässä seuraavia siirtojansa ja taistelemassa kohtaloaan vastaan. Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin järjestyy jollakin tavalla, tekipä sitten niin tai näin. Ja miksi murehtisin kymmenen vuoden päässä olevasta elämästäni, kun en tiedä edes huomisesta, sillä huomennakinhan voi tapahtua jotakin mikä vaikuttaa loppuelämääni. Mistäpä sen tietää.

                             Lapsen tie on aamun tie, aurinko loistaa sen yllä
                             Minne se kulkee, minne se vie, outo se vielä on kyllä.
                             Kukkien valkoiset tähdet, hauraan siniset kellot
                             Laihoa tuoksuvat pellot kysyvät: minne lähdet?    
                             Lähden matkalle vaikka en tiestäni mitään tiedä
                             Kuljen rinnalla enkelten, joilta ei valoa viedä
                             Vaikka en tunnekaan matkaa, keväästä riennän kesään
                             Niin kuin lintunen pesään lentää ja lentoaan jatkaa.
                                                -Niilo Rauhala-

Blondi liikenteessä

   Laiskaakin laiskempi kirjoittaja. Edellisestä postauksesta on taas hurahtanu pari kuukautta, en vaan oo saanu kirjotettua mitään ku tuntuu ettei oo aikaa eikä mun elämässä oo tapahtunu mitää nii jännää mistä jaksais kirjottaa. Vaikka oikeestihan joka päivä tapahtuu jotakin kirjottamisen arvosta. Lisäksi oon alkanu käymään kuntosalilla niin sekin vie aikaa. Nyt kuitenki tuntu että on taas aika kirjoittaa elonmerkkejä.
   Viime viikolla menin intersportiin ja aattelin et ostan uudet kengät kuntosalille. Myyjä esitteli minulle monia siihen tarkoitukseen sopivia kenkiä, ja lopulta löysin itselleni mieluisat. Kävelin kenkälaatikko kädessä kohti alakertaa ja kassaa, mutta viime hetkellä pihiys iski ja työnsin kengät takaisin johonkin hyllyyn. Tänään kuitenkin aloin katumaan sitä etten ostanut niitä kenkiä, ja ajattelin että ostan ne sittenkin. Menin samaan liikkeeseen ja kuvittelin että ei se sama myyjä taas voisi olla töissä, eikä se edes muista minua, onhan minulla nyt eri vaatteetkin päällä.. Kävelen kenkähyllylle, ja eiköhän vain se myyjä tule vastaan kysyen samalla, että olihan ne viimeviikolla ostetut kengät hyvät. Vakuuttelen että hyvät kengät oli ja vähin äänin poistun liikkeestä. En siis vieläkään omista uusia kenkiä.
   Sen jälkeen peruutin parkkipaikalta pois ja yritin lähtä liikkeelle, mutta autopa sammuikin siihen paikkaan. Käynnistin autoni uudelleen, mutta taas se hetken päästä sammui. Sama toistui useita kertoja, ja sillä aikaa taakse oli tullut jo kaksi autoa odottamaan että lähtisin liikkeelle. Aloin jo kuvitella että nytkö se auto sitten hajosi ja paniikissa mietin että mitä oikein teen. Tarkistin että käsijarrukaan ei ole päällä, joten vika on jossakin muualla. Olin jo lähdössä kysymään apua ohikulkevalta mieheltä, mutta viimehetkellä tajusin 3.vaihteen olevan päällä. Häpeillen vaihdoin vaihteen ykköselle ja kaasuttelin tieheni. Onneksi en kerinnyt mennä kysymään apua, oisin kuollut häpeästä :D
Ps. Yhtenä päivänä vein äitin mun autolla jonnekin, ja se huomas takapenkillä lojuvat varvassandaalit. Äiti ihmetteli kovasti että miten näin viluisella ihmisellä voi olla varvassandaalit autossa keskellä talvea. Vastasin että siellä ne odottelee kesää.
  Hyvää maaliskuuta ja ihania kevätpäiviä kaikille! 😊💖