Kolmeviikkoinen joululomareissu alkaa olla lopussa. Istun Helsinki-Vantaan lentokentällä katsellen ikkunasta lumisadetta, ja samalla yritän tajuta että täällä sitä taas ollaan, Suomessa. Kaktukset vaihtui mäntyihin, englanti suomeksi, small talk vaivaantuneeksi hiljaisuudeksi. Kelloakin piti siirtää 9-tuntia eteenpäin ja kaikki on vinksin vonksin.
Niinkuin aina, reissuihin kuuluu yllättäviä käänteitä, jotka ei aina ole sieltä parhaimmasta päästä. Silti en vaihtaisi päivääkään. Mutkia matkaan aiheutti muunmuassa huoli läheisen katoamisesta, sain kasvoihin jostakin polttavan allergisen reaktion, lämpimien helle kelien sijasta lämpötila pysytteli lähempänä nollaa, välillä pakkasenkin puolella ja uuden vuoden aattona satoi lunta, mitä ei ihan heti odottaisi Arizonassa tapahtuvan. Lisäksi sain niin rajun mahataudin että jouduin sairaalaan tiputukseen. Mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin ja aurinkokin alkoi paistamaan, ja niin pääsin nauttimaan jopa +28*c asteesta muutaman päivän ajan.
Tuntui oudolta olla ensimmäinen joulu poissa kotoa. Suomalainen joulu päihittää amerikkalaisen joulun 100-0. Oikeastaan joulu ei edes tuntunut joululta kun kaikki oli niin kiireisiä, eikä minulle perinteisestä ja rauhallisesta joulusta ollut tietoakaan. Jouluaattona paistoi aurinko, me käytiin Starbucksissa kahvilla ja shoppailemassa ja ruuaksi syötiin patonkeja. Joulukirkko oli iltapäivällä ja illalla avattiin lahjat. Joulupäivän aamuna oli joulusukkiin tullut vielä vähän lisää lahjoja, sitten me käytiin sukulaisperheen luona aamupalalla ja jouluruuaksi syötiin kalkkunaa. Seuraavana päivänä joulu oli ohi, ei enää joululauluja eikä joulukoristeita, toisinkuin Suomessa jossa joulua juhlitaan loppiaiseen saakka.
Etukäteen jännitti, että minkähänlainen reissu sitä taas on edessä ja miltä tuntuu nähdä se toinen puolisko niin pitkän ajan jälkeen. Koko matkasta jäi ihanat muistot ja se Toinen oli kaikkine vikoneen ja virheineen yhtä rakas kuin ennenkin, nyt jopa vielä rakkaampi ja tärkeämpi. Vaikka pitkän välimatkan suhde ei ole mikään helpoin vaihtoehto, siinä on kuitenkin omat hyvät puolensa. Se antaa paljon aikaa ja tilaa ajatuksille. Seuraavaan näkemiseen on niin pitkä aika että kauhistuttaa, mutta hyvästellessä totesimme että tästä on hyvä jatkaa luottavaisesti eteenpäin; mitä ikinä tapahtuukaan, kaikki menee niinkuin se on tarkoitettu.
